River muutti taloon

IMG_0690
Kuvan © MaiSu

Tällainen tuli.

Olen haeskellut valkoista angoratyttöä lauman jatkeeksi jo hyvän aikaa, Herra Lammas kun on niin ihastuttava ja ystävällismielinen kani että sille olisi kiva tarjota joskus kaveri. Lambin villantuotantokin on hidastunut iän myötä, niin kaipailin myös lankamateriaalia lisää. Valkoinen angora oli vähintäänkin työn ja tuskan takanan hakea, suomalaisilla kasvattajilla kun on kaikilla pelkkää värillistä! Lambinkin tausta on täysi mysteeri, se kun on aikanaan ostettu eläinkaupasta jonne se oli hylätty ilman tietoja, papereita tai edes tatuointia. Epätoivon iskiessä aloin katsella pupusia sillä silmällä jo Ruotsista ja Norjastakin, mutta välimatkat, kielitaidon hienoinen vajavaisuus ja tarjonnan sopimattomuus haittasivat sielläkin. Valkoisia kyllä oli, mutta myyntiin asti tahtoi riittää vain uroksia.
Jossain vaiheessa välähti, että Suomen angorat ovat varmaan pääasiassa villa- eikä niinkään kani-ihmisillä, joten ei kun tiedustelemaan asiaa professori Googlelta. Sitä kautta löytyi sitten Laurilan tila, josta oli juuri sopivasti vapautunut kolmikuinen tytöntyllerö. Mukava päiväretki Mikkeliin toi mukanaan sukulointireissun lisäksi taskuun mahtuvan pienen karvapalleron, joka vietti pari ensimmäistä päivää tyrmistyneenä häkissään ja aloitti sitten ravit josta ei ole tullut loppua vieläkään. Angorat ovat ilmeisesti rauhallisia joko vain uroksina tai sitten vasta vähän vanhempina!
Nimen saimme neidille päättää itse, vaikka sillä paperit onkin. Pikkupallerosta tuli River Song, erään historian hienoimman tv-hahmon mukaan. Nimi sopii Riverille kyllä kuin nenä päähän, se on samanlainen joka paikan menijä kuin esikuvansakin.

Mainokset

Suuri Turvetesti 3: mutkia matkassa

Turvekokeiluja jatkettiin positiiviselta tuntuvan alun rohkaisemana täällä muutama viikko, kunnes tuli isompi mutka matkaan.

Prinssi allergisoitui.
Turve lähtikin sisätiloissa pölyämään huomattavasti enemmän kuin miltä alunperin näytti, ja kesään päin kuivuva ilma ei ainakaan auttanut. Jossain vaiheessa aloimme havaita joka paikan olevan paksun ruskean pölyn peitossa, paljon enemmän kuin purun kanssa. Ja tosiaan Prinssi kehitti itselleen allergisen nuhan, poloisen nenästä vuoti kirkasta limaa ja se aivasteli lähes jatkuvasti. Tilannetta taisi vielä pahentaa sekin, että viime vuoden heinäsadon huonous alkoi tuntua sisäilmassa. Heinää jouduttiin kantamaan roskiin alkavan homeen vuoksi paalikaupalla, ja uutta heinää ei tahtonut saada mistään. Pupuja onkin syötetty tässä jo jonkin aikaa hirvittävän kalliilla eläinkauppaheinällä ja satunnaisella ystäviltä saadulla heinällä, kun uuden sadon paaleja ei ole vielä tullut myyntiin asti.
Prinssin nuhaa siis lähdettiin eläinlääkärikonsultaation jälkeen hoitamaan auringonhattu-uutteella, höyryhengityksellä ja poistamalla pölyttäjiä huoneilmasta mahdollisimman paljon ja nopesti. Tosiaan tui todettua etttä turvehan se oli se suurin riesa, en meinaan ollut missään vaiheessa tullut ajatelleeksi että kuivahko huoneilma ja suhteellisen harva siivoustahti on turpeelle aivan eri tilanne kuin kosteanpuoleinen hevostalli, jossa aika paljon turpeesta vaihdetaan päivittäin. Päivittäinenkään vessalaatikoiden siivous ei tuonut häkkeihin niin paljon uutta kosteaa turvetta että pölyäminen olisi estynyt, ja itse turvepaalikin alkoi kuivua sisällä säilytyksessä.
Ei siinä sitten muu auttanut kuin tyhjennyspuuhiin. Kaikki häkit tyhjennettiin ja imuroitiin muutaman päivän aikana, muoviset myös pyyhittiin. Pieni ympäriinsä shoppailu toi uudeksi kuivikkeeksi kutterinpurun merkiltään Hunter, joka on muistaakseni paketin väitteen mukaan tuplasti imuroitua. Ilmeisen tehokkaasti jopa, koska kyllä alkoi tuntua välittömästi sekä nenässä että sisäilmassa. Edellinen kuivike, Hirnu-puru, aiheutti herkimmillä pupuilla muutamia aivastuksia siivouspäivänä vaikka sitä kuinka suihkutti suolavedellä, mutta nekin pärskyt jäivät Hunterilla historiaan.
Prinssin nuha tosiaan korjaantui levolla ja näillä muilla toimenpiteillä aivan täysin. Energistä soopelimiestä oli kyllä aika työläs lepuuttaa… Nyt ei sitten enää tarvitsekaan kuin neuroottisesti vahtia heiniä, onneksi tänä vuonna näyttäisi tulevan hyvää. Tämä oli siis turvekokeilun päätös meidän talossa, tästä eteenpäin pysyttelemme visusti purussa.