Mutaatio

Nyt loppuu älli, ei yllä ymmärrys. Tänään pidettiin angoroiden kerimispäivä, ne on hyvä alkusyksystä aina keriä että kasvaa sitten viileneviin päiviin hyvä villa. Valmistaudutaan samalla myös näyttelyttämään Riveriä muutaman kerran talvella.
Riveristä tuli soma pikkuinen rotta, joka kutistui käytännössä puoleen siitä huolimatta, että pikkutyttö on kasvanut hurjasti kotiuduttuaan ja villakaan ei vielä ollut lähelläkään täyttä mittaa. Mukavasti siitä silti irtosi villaa, vaikkakin vielä vähän vauvanpehmeää.
Lambi taasen aiheutti ihan todellisen tyrmistyksen. Sillä on villan laatu huonontunut iän myötä, mikä on sinänsä ihan odotettavaa. Kerimisoperaatio paljasti meinaan muitakin muutoksia. Lambista on alkanut tulla tavallinen kani! Sille on ihan oikeasti alkanut kasvaa villan sekaan normaali peitinkarva!

20130909-221904.jpg
Normaalikarva on tuota kiiltävää, pohjavilla kun ei kiillä lainkaan.
Ei mitään käsitystä miten tällaista voi edes tapahtua. Ei ole koskaan tullut mieleenkään että kanilla voi vaihtua karvan tyyppi kesken elämänsä! Enkä ole koskaan kuullut kenenkään muun angoran tekevän tällaista. Tosin vanhoista angoroista ei juurikaan ole ihmisillä kokemusta, tuotantoeläinten kun harvoin annetaan elää vanhoiksi asti. Seurailen kyllä mielenkiinnolla miten tämä etenee, ja raportoin varmasti hyvin tarkkaan…

Suuri Turvetesti 3: mutkia matkassa

Turvekokeiluja jatkettiin positiiviselta tuntuvan alun rohkaisemana täällä muutama viikko, kunnes tuli isompi mutka matkaan.

Prinssi allergisoitui.
Turve lähtikin sisätiloissa pölyämään huomattavasti enemmän kuin miltä alunperin näytti, ja kesään päin kuivuva ilma ei ainakaan auttanut. Jossain vaiheessa aloimme havaita joka paikan olevan paksun ruskean pölyn peitossa, paljon enemmän kuin purun kanssa. Ja tosiaan Prinssi kehitti itselleen allergisen nuhan, poloisen nenästä vuoti kirkasta limaa ja se aivasteli lähes jatkuvasti. Tilannetta taisi vielä pahentaa sekin, että viime vuoden heinäsadon huonous alkoi tuntua sisäilmassa. Heinää jouduttiin kantamaan roskiin alkavan homeen vuoksi paalikaupalla, ja uutta heinää ei tahtonut saada mistään. Pupuja onkin syötetty tässä jo jonkin aikaa hirvittävän kalliilla eläinkauppaheinällä ja satunnaisella ystäviltä saadulla heinällä, kun uuden sadon paaleja ei ole vielä tullut myyntiin asti.
Prinssin nuhaa siis lähdettiin eläinlääkärikonsultaation jälkeen hoitamaan auringonhattu-uutteella, höyryhengityksellä ja poistamalla pölyttäjiä huoneilmasta mahdollisimman paljon ja nopesti. Tosiaan tui todettua etttä turvehan se oli se suurin riesa, en meinaan ollut missään vaiheessa tullut ajatelleeksi että kuivahko huoneilma ja suhteellisen harva siivoustahti on turpeelle aivan eri tilanne kuin kosteanpuoleinen hevostalli, jossa aika paljon turpeesta vaihdetaan päivittäin. Päivittäinenkään vessalaatikoiden siivous ei tuonut häkkeihin niin paljon uutta kosteaa turvetta että pölyäminen olisi estynyt, ja itse turvepaalikin alkoi kuivua sisällä säilytyksessä.
Ei siinä sitten muu auttanut kuin tyhjennyspuuhiin. Kaikki häkit tyhjennettiin ja imuroitiin muutaman päivän aikana, muoviset myös pyyhittiin. Pieni ympäriinsä shoppailu toi uudeksi kuivikkeeksi kutterinpurun merkiltään Hunter, joka on muistaakseni paketin väitteen mukaan tuplasti imuroitua. Ilmeisen tehokkaasti jopa, koska kyllä alkoi tuntua välittömästi sekä nenässä että sisäilmassa. Edellinen kuivike, Hirnu-puru, aiheutti herkimmillä pupuilla muutamia aivastuksia siivouspäivänä vaikka sitä kuinka suihkutti suolavedellä, mutta nekin pärskyt jäivät Hunterilla historiaan.
Prinssin nuha tosiaan korjaantui levolla ja näillä muilla toimenpiteillä aivan täysin. Energistä soopelimiestä oli kyllä aika työläs lepuuttaa… Nyt ei sitten enää tarvitsekaan kuin neuroottisesti vahtia heiniä, onneksi tänä vuonna näyttäisi tulevan hyvää. Tämä oli siis turvekokeilun päätös meidän talossa, tästä eteenpäin pysyttelemme visusti purussa.

Voi äklötys

Joskus kaninomistajan elämä on vähintäänkin kauheaa ja kummallista. Muiden muassa eilen, jolloin jouduimme kaninpesijäisiin kello kolmelta yöllä.
Tuikku asuu isossa koiranhäkissä keskellä olohuonetta, ja kissat viihtyvät sen päällä. Eilen Susie päätti ihastuttavasti oksentaa hotkimansa ruuan… suoraan Tuikku-paran päälle. Siinä sitä sitten kiikutettiin rusakkopolo äänen nopeudella lavuaariin huuhdeltavaksi ja putsattiin pesäkoppi. Tuikku suhtautui pesuun äärettömän rauhallisesti, mikä kyllä ihmetytti. Ilmeisesti kissanruualle haiseva yrjö selässä inhotti niin paljon, että pesu oli pelkästään kivaa.
Kunnollisen kuivattelun ja iltaruuan lohduttamana tyttönen oli jo aamulla oma pirteä itsensä, mutta kyllä se eilen oli hapan! Eipä sitä itsekään varsinaisesti riemusta hihkunut, mutta pupusten eteen on joskus tehtävä uhrauksia.

Suuri Turvetesti 2

Suuri Turvetesti etenee, nyt on jo kaikkien asumukset turpeistettu. Toistaiseksi on todettu, että kuivikkeiden vaihdosta johtuva satunnainen aivastelu on pupuilla loppunut, huoneilma on parempaa ja häkit eivät haise. Tosin kääntöpuolella turve on myös varsin työlästä lakaista lattialta, eli moppia olisi syytä opetella käyttämään. Ja pölyä tulee silti, joskin sitä ei huomaa ollenkaan niin hyvin kuin purupölyä.
Kanien mielestä turve tuntuu olevan ihan kelvollinen kuivike. Isona etuna muuten mainittakoon se, että kaneilla on käpälien pohjat ihan selkeästi puhtaammat kuin purulla.
Omakotiasumisessa turve olisi vielä kivempaa, silloin saisi siivousjätteet kompostoitua. Ehkä pitäisi vinkata taloyhtiölle? On kuitenkin periaatteessa ihan turhaa kantaa polttojätteeseen tavaraa, josta saisi oikein hyvää multaa.

Suuri Turvetesti

Kanilassa puhaltavat muutoksen tuulet. Pistettiin näet kuivike vaihtoon. Kymmenen häkin verran purua aiheuttaa asuntoon ihan järjettömästi pölyä, ja meidän levottomat sielut myös lennättävät sitä ihan huolella ympäriinsä. Nyt on sitten testissä turve, jos siitä vaikka löytyisi vastaus näihin ongelmiin.
Ollaan tässä pitkin viikkoa vaihdeltu puruja häkeistä kokonaan pois ja turvetta tilalle, enää on puruissa kaksi häkkiä jotka vaihtuvat huomenna.

20130324-002055.jpg
Tältä näyttää vastalaitettu Wolperin ja Tytsyn kämppä, kera järkyttyneiden kanien. Jokaista pupua uusi pehmike on hämmentänyt aina hetken, mutta äkkiä ne ovat siihen tottuneet. Muiden muassa Linus aloitti uudessakin kämpässä välittömän kaivuu-urakan…

20130324-002429.jpg
Tältä näyttää Kielon koti noin viikon turveasumisen jälkeen. Kielo ainakin on viihtynyt, se makailee mielellään kuivikkeissaan ja turve tuntuu olevan neidin herkille tassuille mukavampaa. Kuvasta tosin näkynee myös, että Kielo ei ole yhtään laatikkosiisti…
Ilmiselvimpiä havaintoja vaihto-operaatiosta on ollut siistimpi asunto. Normaalisti töistä tullessani asunnossa on ollut hirveät määrät roskaa päivän pupuravien jäljiltä, mutta jo turveoperaation alussa lentävän kuivikkeen määrä väheni ihan radikaalisti. Sisäilman laatu on myös parantunut, sekä ihmisiltä että eläimiltä on satunnaiset aivastelut jääneet. Sinänsä kyllä kovin miellyttävä puruntuoksu on vaihtunut turpeen vähän multaiseen mutta varsin mietoon aromiin, mutta likainen turve ei haise läheskään niin paljon kuin likainen puru. Usean kastroimattoman uroksen kodissa tämä on toki pelkästään hyvä asia… Se kyllä on myönnettävä, että häkeissä on pimeämpää kirkkaanvaalean purun vaihduttua ruskeaan turpeeseen, mutta se luulisi luolaeläimille olevan vain mieluisaa.
Tassunpohjien kunnosta ja värjääntymisistä ei vielä voi varsinaisesti mitään ihmeempiä sanoa, kun näillä on menty vasta niin vähän aikaa. Lisäpäivitystä seuraa tilanteen kehittyessä. Asumismukavuus on kyllä kasvanut sen verran reilusti, että pitäytynemme turpeessa jatkossakin ellei mitään ihmeellisyyksiä tapahdu. Neljätoista kania sotkee niin huolella, että kaikki arkea helpottavat jutut ovat tervetulleita.