Päivitysongelmia ja Lemmikkimessut

On ollut vähän päivitystaukoa, mutta siihen on tällä kertaa ihan hyvä syy. Tietokone sekosi, ja näppäimistöstä ei toimi enää k- ja p-kirjaimet, mikä suoraan sanottuna hieman hidastaa kirjoittamista. Ainoa mikä edes vähän pelastaa on WordPressin iPhone-sovellus. Kovasti olin kirjoitellut pupujen esittelyjäkin, mutta ne saavat nyt odottaa näppistilanteen parantumista.
Eipä silti, muutakin puuhaa on ollut. Lähinnä näyttelyitä joka armahan viikonloppu… Kaniharrastus osaa olla rankkaa puuhaa, mikäli siihen suhtautuu näin mielipuolisesti. Viikonloppu 10.-11.11 meni kokonaisuudessaan Lemmikkimessuilla Helsingissä. Joku hulluus sinnekin aina ajaa, vaikka kaksipäiväiset näyttelyt ovat aina yhtä raskaita. Toisaalta pääsee siinä bonuksena kiertämään isot komeat messut, siis siinä määrin kun jaksaa ja ehtii… Vaikka ulkomuotonäyttelyt ovatkin rauhaisan leppoisia petteihin verrattuna, niin viimeistään estepuoli pitää kyllä kiireisenä. Siitäkin huolimatta, että hyppäämässä oli vain soopelit, Trini helpossa suorassa ja mutkassa ja Linus ja Prinssi keskivaikeissa. Linus itse asiassa nousi keskivaikeaan suoraan vasta ilmoittautumispäivän jälkeen, kun olin taas vaihteeksi ollut ihan kuutamolla klassauksista… Tämän viimeisimmän möhlimisen jälkeen aloin pitää omaa kirjaa.
Estepuoli meni aika vaihtelevasti, Trini sai hienosti toisen klassauspisteensä helpolta suoralta. Linus jyräsi kaikki esteet tyylillä eikä arvosteluluokan vaihtumisen takia hypännyt kumpanakaan päivänä kuin yhden kierroksen. Kyllä se siitä, kunhan harjoitellaan vähän enemmän. Sillä on hyppykapasiteettia hyvinkin paljon, kunhan se vaan tottuu isompiin esteisiin. Prinssi teki keskivaikeasta mutkasta pilkkeitä, mutta suoran se hyppi hienona poikana kahdella virheellä ja sijoittui neljänneksi.

20121117-014623.jpg
Estehyppäävä stealth-soopeli… Toimintakuvien ottaminen Messukeskuksessa on varsin haasteellista.

Näyttelyssä olivat mukana soopelinuorison lisäksi Lambi ja Tuikku. Prinssillähän on ulkomuotoura ohi jo kahdestakin syystä, ensinnäkin sen pistemäärä ei nouse niin tummalla värillä mitenkään yli sen 94,5 pisteen jonka se on jo pari kertaa saanut. Ja toisekseen se kesäinen varvashaava jätti Prinssin etuvarpaan selkeästi vinoon. Kyseessä on kuitenkin vain kauneusvirhe, joka ei vaikuta liikkumiseen mitenkään.
Mutta Prinssin jalo suku edustaa sitten senkin edestä, vaikka Trinistä ei tiedäkään kuinka kauan. Neiti on meinaan väsännyt vähän leukapussin alkua. Hienosti olivat silti, 93 pistettä molemmille. Linus oli vastakkaisen sukupuolen paras, rodun paras meni saman kasvattajan nätille nuorelle soopelitytölle.

20121128-142707.jpg
Trini Thormod Sauen arvosteltavana

Tuikku oli rotunsa paras ainoana belgianjäniksenä. Pisteitä tuli muistaakseni 91,5, varma en tosin ole kun neiti otti ja purki reissaamisen aiheuttamaa keljutusta pistelemällä suurimman osan arvostelulomakkeesta poskeensa… ROP-ruusukkeenkin kanssa piti tehdä kaikki juhlaliikkeet ettei se syönyt sitäkin. On tyttö tullut isäänsä, samanlaisia mielenosoittajia molemmat.
Lambille oli kasvatettu villaa oikein urakalla, ja söpö pieni lammas se villoineen onkin. Tuntuu tosin että sen karvankasvu olisi ihan hiukan hidastunut iän myötä, vaikkei se vielä mikään muinaismuisto olekaan. Pörröisellä olemuksella irtosi muistaakseni 91 pistettä ja VSP.

20121128-143754.jpg
Lammas syynättiin oikein urakalla.

20121128-143812.jpg
Villan mittaaminen järkytti ja raskaasti, pet-näyttelyssä kun ei joudu moisia kauhuja kokemaan…

Tämä olikin meidän joukkueelta vuoden viimeinen ulkomuoto, ja viimeinen näyttely yleensä oli 17. päivä. Yhdet estekisat on vielä tänä vuonna, sitten on 2012 tapahtumat käyty. Omituinen ajatus, että on useampi vapaa viikonloppu, jopa peräkkäin…

Mainokset

Näyttely ja estekisat, Uusikaupunki 17.6

Tämän viikon sunnuntaina käytiin taas harrastamassa. Uudessakaupungissa järjestetään vuosittain pienet estekisat ja epävirallinen näyttely Rairannan camping-alueella, ja koska kuulutaan vähän niin kuin järjestysporukkaan, niin sinne lähdetään joka vuosi kainalossa niin monta kania kun vaan autoon saadaan sopimaan. Tällä kertaa se tarkoitti kuutta boksia ja yhteensä kahdeksaa kania, plus Wolperin ja Silpun kasvattaja. Näiden reissujen auton pakkaamisista pitäisi aina ottaa valokuvia. Ei sitä kukaan muu usko, miten käsittämätön määrä kamaa ja kaniineja saa mahtumaan yhteen henkilöautoon. Tai toisaalta sitäkään, miten pieneen koloon saa sullottua ihmisen, usein aika pitkiksikin matkoiksi. Kaniharrastus vaatii uhrauksia, ja toisaalta myös vähän höyrypäisen perusluonteen…
Rairannassa meitä odottaa erittäin hieno puulattiainen monitoimihalli järven rannassa. Järven, jota sivumennen sanoen ei olla koskaan päästy hyödyntämään, koska aina on ollut joko kiire, liian kylmää tai kumpaakin. Tällä kertaa kisat käsittivät vain helpon mutkan, koska viime kerralla kaksi luokkaa vei noin sata ja yksi vuotta. Meidän joukkueesta mukana oli Wolper (joka on kisaamisesta vähän niin kuin puolieläkkeellä, mutta kulkee vielä lähikisoihin), Lamppu, Lambi, Silppu, Linus ja Trini. Plus statisteina vielä Töpö ja Tytsy. Tämän seurauksena luokan kaneista kirjaimellisesti puolet oli meidän…
Rairannan kisat ovat sisäkisoihin hyvää harjoittelua, kun kyseessä on pieni tilaisuus ja suht vähän yleisöä. Trini ja Linushan eivät talven lapsina vielä ole ulkona kisanneetkaan. Menestys oli tosin meidän osalta vähän niin ja näin… Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että nämä mun tyypit on kaikki vähän ajan kanssa lämmiteltäviä ja sitä aikaahan ei ollut muuhun kuin jäneksen vaihtamiseen lennosta. Lambi varsinkin oikein suoritti, herralta kun ilmeisesti oli talven aikana unohtuneet kaikki hyppyharjoitukset… Suoritus jäi molemmilla kierroksilla toiseen esteeseen.

4. Linus 3 / 1:06:53
6. GG-11 Lonlys Lampo 4 / 2:02:72
7. Grosskopf 5 / 1:47:06
8. Sylvesteri 6 / 1:33:35
11. Trinity 8 / 1:47:82

Kuten tuloksista näkee, niin Linus sentään kunnostautui ja sai elämänsä ensimmäisen esteruusukkeen.

20120624-185117.jpg

Meidän kisathan ovat tosiaan osana Rairannan alueen lemmikkipäiviä, joten paikalla oli epävirallinen näyttelykin. Ilmoitin mukaan kaikki jotka kehtasin (eli siis en karvanlähtöisiä Wolperia ja Silppua, enkä mesoaja-Lamppua), ja Trini veti homman taas tyylillä kotiin ja voitti. Kaunis tyttö se onkin.

20120624-185230.jpg