Mutaatio

Nyt loppuu älli, ei yllä ymmärrys. Tänään pidettiin angoroiden kerimispäivä, ne on hyvä alkusyksystä aina keriä että kasvaa sitten viileneviin päiviin hyvä villa. Valmistaudutaan samalla myös näyttelyttämään Riveriä muutaman kerran talvella.
Riveristä tuli soma pikkuinen rotta, joka kutistui käytännössä puoleen siitä huolimatta, että pikkutyttö on kasvanut hurjasti kotiuduttuaan ja villakaan ei vielä ollut lähelläkään täyttä mittaa. Mukavasti siitä silti irtosi villaa, vaikkakin vielä vähän vauvanpehmeää.
Lambi taasen aiheutti ihan todellisen tyrmistyksen. Sillä on villan laatu huonontunut iän myötä, mikä on sinänsä ihan odotettavaa. Kerimisoperaatio paljasti meinaan muitakin muutoksia. Lambista on alkanut tulla tavallinen kani! Sille on ihan oikeasti alkanut kasvaa villan sekaan normaali peitinkarva!

20130909-221904.jpg
Normaalikarva on tuota kiiltävää, pohjavilla kun ei kiillä lainkaan.
Ei mitään käsitystä miten tällaista voi edes tapahtua. Ei ole koskaan tullut mieleenkään että kanilla voi vaihtua karvan tyyppi kesken elämänsä! Enkä ole koskaan kuullut kenenkään muun angoran tekevän tällaista. Tosin vanhoista angoroista ei juurikaan ole ihmisillä kokemusta, tuotantoeläinten kun harvoin annetaan elää vanhoiksi asti. Seurailen kyllä mielenkiinnolla miten tämä etenee, ja raportoin varmasti hyvin tarkkaan…

Mainokset

Lambin vesikuppi

Lupasin tuossa aiemmin kirjoittaa siitä, miksi Lambi juo kupista eikä pullosta niin kuin normaalit kanit. En oikein itsekään tiedä ihan täysin mitä siinä tapahtui, mutta yritetään… Lambi tuli meille ihan reilusti aikuisena, kanin tavat ihan asiallisesti osaten.

Image

Kuten kuvasta näkyy. Tässä se oli ollut meillä vasta varsin vähän aikaa. Näillä mentiin ihan hyvin monta kuukautta, kunnes kerran huomasin että vesipullo ei ollut vajunut päivän aikana lainkaan. Angoranhan tulisi juoda enemmän kuin muiden samankokoisten kanien, mitä pidemmässä villassa sen enemmän. Oli vielä aika lämmin päiväkin, niin lämpöhalvauksen uhasta huolestuneena laitoin sille häkkiin pullon lisäksi kupin. Lambi taisi vielä kaatakin sen useampaan otteeseen, mutta märistä varpaista huolimatta pullosta ei kadonnut pisaraakaan.

Normaaleilla kaneilla olisi tässä vaiheessa seurannut pullonkäyttökoulu, kyllä pullosta joskus juoneen kanin Siperia opettaa eikä eläin veden äärellä janoon kuole. Angorapalleron kanssa olin kuitenkin roimasti hermostuneempi, joten vesikuppi sai tulla jäädäkseen. Kaikenlaisia erilaisia savikuppeja kävi testauksessa, onneksi kaiken maailman kippoja on nurkat täynnä sekä näyttelyvoittoina että tullut taloon muuttaneiden aikuisten kanien mukana. Pisimpään oli käytössä iso ruskea koirien vesikuppi jossa luki isolla DOG. Se oli kokonsa puolesta erinomainen, ei kaatuillut ja vettä mahtui reilusti. Itseäni silti nyppi koko ajan se, että kyseessä oli niin ilmiselvästi koirankuppi, että uuden haku oli koko ajan päällä. Oli kyllä ihan käsittämättömän hankalaa löytää nättiä isoa kuppia jossa ei olisi koirankuvia tai luita! Kissatkin olisivat kelvanneet, mutta ilmeisesti eläintarvikkeiden valmistajat vieläkin uskovat, että kaikilla kissanomistajilla on vain yksi katti joka juo päivässä puoli desiä maitoa lautaselta. Englannistakin etsin, mutta Harrordsin kupit olivat tällä kertaa karsean myrkynvihreitä. Jokunen kuukausi sitten löytyi sentään ihan kiva seepraraitainen kuppi, joka veti melkein puolisen litraa vettä ja joka näkyy tässä postauksessa.

Olin tässä kuppiasiassa kautta linjan huomattavankin pitkämielinen, siitä huolimatta että sen huolto oli todella työlästä päivittäisine pesuineen ja vedenvaihtoineen. Plus Lambi usein läträsi sen kanssa ihan tunteella, ja siinä uivat kani, häkinaluset kuin monesti lattiakin. Sinne oli myös ihan hirmuisen kiva viskellä ruokakuppeja ja lelun virkaa toimittaneita pahvirullia ja naruporkkanoita, jotka eivät mitkään kylvystä varsinaisesti nauttineet. Pienten pupurallien seurauksena siellä tapasi olla myös heinää ja papanoita, joten kuppia piti joskus pestä parikin kertaa päivässä. Pulloa tarjottiin kerran tässä välissä uudestaan, mutta ei kelvannut ei sitten millään.

Eräänä kylmänä lopputalven päivänä meni sitten hermot. Kun kerran jopa Lamppu, joka oletettavasti ei ollut eläessään pullosta juonut, oppi Tuikun kasvattajalla moisen taidon, niin miksei sitten Lambikin uudestaan? Viileät ilmat olivat harjoituksiin turvalliset, ja uudella isolla pullolla varustautuneena otettiin vesikuppi pois. Ja eiköhän se ryökäle vuorokauden sisään ryypännyt pullosta kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään. Nyt sillä on ollut pelkkä pullo monta kuukautta, ja tuossa vieressä se särpii parasta aikaakin kuin kani konsanaan.

Ikinä en tule varmaankaan keksimään että mikä herralle yhtäkkiä iski, suuntaan tai toiseen. Kanit ovat kummia otuksia ja näiden kanssa tapaa iskeä aina milloin mitäkin jännitysmomentteja, jonka puolesta luovuus ja sitkeys ovat kaniemännälle oleellisia ominaisuuksia.

Vuodenvaihdetta kaikille

Näin meillä sujuu vuodenvaihde:

20130101-002247.jpg
Linus ja Kielo makoilevat melkein kylki kyljessä (talon urosten elämäntehtävä on merkkailullaan huolehtia, että lattia mopataan tarpeeksi usein)…

20130101-002356.jpg
…ja Töpis toteuttaa syvintä kaninvaistoaan väsäämällä luolaa yläkerran häkkimattoon.

20130101-002642.jpg
Lambi odottelee tyynenä illallistaan ja päivittäistä veden vaihtoa. Se, miksi Lambi juo kupista eikä pullosta on sinänsä kiehtova tarina johon tulevaisuudessa varmasti palaan.

Illan puuhia

20121230-001958.jpg

Lambilla on voita leivän molemmin puolin… Tosin vain Trini seurustelee ja flirttailee nätisti, Kielo murisee ja hyökkii hampaat irvessä.

Jostain syystä meidän ainakin aikuisilla rusakoilla on ihan hillittömiä antipatioita Lambia kohtaan. Lamppu ärsyyntyy siitä aina kun Lambi on jaloittelemassa, ja Kielokin on alkanut äksyillä ihan tosissaan. Tuikusta on paha sanoa, se aristelee muita kaneja sen verran että se ei ole oikein Lambin kanssa käynytkään tutustumassa. Lamppuhan on purrutkin Lambia kaksi kertaa ihan lääkärireissun verran, toisen kerran etuvarpaan melkein irti (häkin läpi) ja toisen kerran ihan kunnon haavan niskaan (murtautui Lambin häkkiin). Lamppu ei nyt uroksista tykkää muutenkaan, mutta Lambi sitä jostain syystä ärsyttää aivan kohtuuttomasti. Väristä asia ei ilmeisesti ole kiinni kun Töpis on kuitenkin melkein valkoinen punasilmä ja se ei Lamppua haittaa yhtään, eikä sitä meidän muut karvaisemmatkaan kanit tunnu epätavallisissa määrin häiritsevän. Kiinnostaisi kieltämättä tietää, että mitenköhän nää jänöt suhtautuisivat angoratyttöön, tai eriväriseen angoraan?

20121230-003244.jpg

Trinin ja Töpön mielestä Lambi on kyllä valtavan ihana herrasmies. Eikä ihme, se on ihan helposti meidän hyväkäytöksisin uros.

Päivitysongelmia ja Lemmikkimessut

On ollut vähän päivitystaukoa, mutta siihen on tällä kertaa ihan hyvä syy. Tietokone sekosi, ja näppäimistöstä ei toimi enää k- ja p-kirjaimet, mikä suoraan sanottuna hieman hidastaa kirjoittamista. Ainoa mikä edes vähän pelastaa on WordPressin iPhone-sovellus. Kovasti olin kirjoitellut pupujen esittelyjäkin, mutta ne saavat nyt odottaa näppistilanteen parantumista.
Eipä silti, muutakin puuhaa on ollut. Lähinnä näyttelyitä joka armahan viikonloppu… Kaniharrastus osaa olla rankkaa puuhaa, mikäli siihen suhtautuu näin mielipuolisesti. Viikonloppu 10.-11.11 meni kokonaisuudessaan Lemmikkimessuilla Helsingissä. Joku hulluus sinnekin aina ajaa, vaikka kaksipäiväiset näyttelyt ovat aina yhtä raskaita. Toisaalta pääsee siinä bonuksena kiertämään isot komeat messut, siis siinä määrin kun jaksaa ja ehtii… Vaikka ulkomuotonäyttelyt ovatkin rauhaisan leppoisia petteihin verrattuna, niin viimeistään estepuoli pitää kyllä kiireisenä. Siitäkin huolimatta, että hyppäämässä oli vain soopelit, Trini helpossa suorassa ja mutkassa ja Linus ja Prinssi keskivaikeissa. Linus itse asiassa nousi keskivaikeaan suoraan vasta ilmoittautumispäivän jälkeen, kun olin taas vaihteeksi ollut ihan kuutamolla klassauksista… Tämän viimeisimmän möhlimisen jälkeen aloin pitää omaa kirjaa.
Estepuoli meni aika vaihtelevasti, Trini sai hienosti toisen klassauspisteensä helpolta suoralta. Linus jyräsi kaikki esteet tyylillä eikä arvosteluluokan vaihtumisen takia hypännyt kumpanakaan päivänä kuin yhden kierroksen. Kyllä se siitä, kunhan harjoitellaan vähän enemmän. Sillä on hyppykapasiteettia hyvinkin paljon, kunhan se vaan tottuu isompiin esteisiin. Prinssi teki keskivaikeasta mutkasta pilkkeitä, mutta suoran se hyppi hienona poikana kahdella virheellä ja sijoittui neljänneksi.

20121117-014623.jpg
Estehyppäävä stealth-soopeli… Toimintakuvien ottaminen Messukeskuksessa on varsin haasteellista.

Näyttelyssä olivat mukana soopelinuorison lisäksi Lambi ja Tuikku. Prinssillähän on ulkomuotoura ohi jo kahdestakin syystä, ensinnäkin sen pistemäärä ei nouse niin tummalla värillä mitenkään yli sen 94,5 pisteen jonka se on jo pari kertaa saanut. Ja toisekseen se kesäinen varvashaava jätti Prinssin etuvarpaan selkeästi vinoon. Kyseessä on kuitenkin vain kauneusvirhe, joka ei vaikuta liikkumiseen mitenkään.
Mutta Prinssin jalo suku edustaa sitten senkin edestä, vaikka Trinistä ei tiedäkään kuinka kauan. Neiti on meinaan väsännyt vähän leukapussin alkua. Hienosti olivat silti, 93 pistettä molemmille. Linus oli vastakkaisen sukupuolen paras, rodun paras meni saman kasvattajan nätille nuorelle soopelitytölle.

20121128-142707.jpg
Trini Thormod Sauen arvosteltavana

Tuikku oli rotunsa paras ainoana belgianjäniksenä. Pisteitä tuli muistaakseni 91,5, varma en tosin ole kun neiti otti ja purki reissaamisen aiheuttamaa keljutusta pistelemällä suurimman osan arvostelulomakkeesta poskeensa… ROP-ruusukkeenkin kanssa piti tehdä kaikki juhlaliikkeet ettei se syönyt sitäkin. On tyttö tullut isäänsä, samanlaisia mielenosoittajia molemmat.
Lambille oli kasvatettu villaa oikein urakalla, ja söpö pieni lammas se villoineen onkin. Tuntuu tosin että sen karvankasvu olisi ihan hiukan hidastunut iän myötä, vaikkei se vielä mikään muinaismuisto olekaan. Pörröisellä olemuksella irtosi muistaakseni 91 pistettä ja VSP.

20121128-143754.jpg
Lammas syynättiin oikein urakalla.

20121128-143812.jpg
Villan mittaaminen järkytti ja raskaasti, pet-näyttelyssä kun ei joudu moisia kauhuja kokemaan…

Tämä olikin meidän joukkueelta vuoden viimeinen ulkomuoto, ja viimeinen näyttely yleensä oli 17. päivä. Yhdet estekisat on vielä tänä vuonna, sitten on 2012 tapahtumat käyty. Omituinen ajatus, että on useampi vapaa viikonloppu, jopa peräkkäin…