Suuri Turvetesti 3: mutkia matkassa

Turvekokeiluja jatkettiin positiiviselta tuntuvan alun rohkaisemana täällä muutama viikko, kunnes tuli isompi mutka matkaan.

Prinssi allergisoitui.
Turve lähtikin sisätiloissa pölyämään huomattavasti enemmän kuin miltä alunperin näytti, ja kesään päin kuivuva ilma ei ainakaan auttanut. Jossain vaiheessa aloimme havaita joka paikan olevan paksun ruskean pölyn peitossa, paljon enemmän kuin purun kanssa. Ja tosiaan Prinssi kehitti itselleen allergisen nuhan, poloisen nenästä vuoti kirkasta limaa ja se aivasteli lähes jatkuvasti. Tilannetta taisi vielä pahentaa sekin, että viime vuoden heinäsadon huonous alkoi tuntua sisäilmassa. Heinää jouduttiin kantamaan roskiin alkavan homeen vuoksi paalikaupalla, ja uutta heinää ei tahtonut saada mistään. Pupuja onkin syötetty tässä jo jonkin aikaa hirvittävän kalliilla eläinkauppaheinällä ja satunnaisella ystäviltä saadulla heinällä, kun uuden sadon paaleja ei ole vielä tullut myyntiin asti.
Prinssin nuhaa siis lähdettiin eläinlääkärikonsultaation jälkeen hoitamaan auringonhattu-uutteella, höyryhengityksellä ja poistamalla pölyttäjiä huoneilmasta mahdollisimman paljon ja nopesti. Tosiaan tui todettua etttä turvehan se oli se suurin riesa, en meinaan ollut missään vaiheessa tullut ajatelleeksi että kuivahko huoneilma ja suhteellisen harva siivoustahti on turpeelle aivan eri tilanne kuin kosteanpuoleinen hevostalli, jossa aika paljon turpeesta vaihdetaan päivittäin. Päivittäinenkään vessalaatikoiden siivous ei tuonut häkkeihin niin paljon uutta kosteaa turvetta että pölyäminen olisi estynyt, ja itse turvepaalikin alkoi kuivua sisällä säilytyksessä.
Ei siinä sitten muu auttanut kuin tyhjennyspuuhiin. Kaikki häkit tyhjennettiin ja imuroitiin muutaman päivän aikana, muoviset myös pyyhittiin. Pieni ympäriinsä shoppailu toi uudeksi kuivikkeeksi kutterinpurun merkiltään Hunter, joka on muistaakseni paketin väitteen mukaan tuplasti imuroitua. Ilmeisen tehokkaasti jopa, koska kyllä alkoi tuntua välittömästi sekä nenässä että sisäilmassa. Edellinen kuivike, Hirnu-puru, aiheutti herkimmillä pupuilla muutamia aivastuksia siivouspäivänä vaikka sitä kuinka suihkutti suolavedellä, mutta nekin pärskyt jäivät Hunterilla historiaan.
Prinssin nuha tosiaan korjaantui levolla ja näillä muilla toimenpiteillä aivan täysin. Energistä soopelimiestä oli kyllä aika työläs lepuuttaa… Nyt ei sitten enää tarvitsekaan kuin neuroottisesti vahtia heiniä, onneksi tänä vuonna näyttäisi tulevan hyvää. Tämä oli siis turvekokeilun päätös meidän talossa, tästä eteenpäin pysyttelemme visusti purussa.

Mainokset

Päivitysongelmia ja Lemmikkimessut

On ollut vähän päivitystaukoa, mutta siihen on tällä kertaa ihan hyvä syy. Tietokone sekosi, ja näppäimistöstä ei toimi enää k- ja p-kirjaimet, mikä suoraan sanottuna hieman hidastaa kirjoittamista. Ainoa mikä edes vähän pelastaa on WordPressin iPhone-sovellus. Kovasti olin kirjoitellut pupujen esittelyjäkin, mutta ne saavat nyt odottaa näppistilanteen parantumista.
Eipä silti, muutakin puuhaa on ollut. Lähinnä näyttelyitä joka armahan viikonloppu… Kaniharrastus osaa olla rankkaa puuhaa, mikäli siihen suhtautuu näin mielipuolisesti. Viikonloppu 10.-11.11 meni kokonaisuudessaan Lemmikkimessuilla Helsingissä. Joku hulluus sinnekin aina ajaa, vaikka kaksipäiväiset näyttelyt ovat aina yhtä raskaita. Toisaalta pääsee siinä bonuksena kiertämään isot komeat messut, siis siinä määrin kun jaksaa ja ehtii… Vaikka ulkomuotonäyttelyt ovatkin rauhaisan leppoisia petteihin verrattuna, niin viimeistään estepuoli pitää kyllä kiireisenä. Siitäkin huolimatta, että hyppäämässä oli vain soopelit, Trini helpossa suorassa ja mutkassa ja Linus ja Prinssi keskivaikeissa. Linus itse asiassa nousi keskivaikeaan suoraan vasta ilmoittautumispäivän jälkeen, kun olin taas vaihteeksi ollut ihan kuutamolla klassauksista… Tämän viimeisimmän möhlimisen jälkeen aloin pitää omaa kirjaa.
Estepuoli meni aika vaihtelevasti, Trini sai hienosti toisen klassauspisteensä helpolta suoralta. Linus jyräsi kaikki esteet tyylillä eikä arvosteluluokan vaihtumisen takia hypännyt kumpanakaan päivänä kuin yhden kierroksen. Kyllä se siitä, kunhan harjoitellaan vähän enemmän. Sillä on hyppykapasiteettia hyvinkin paljon, kunhan se vaan tottuu isompiin esteisiin. Prinssi teki keskivaikeasta mutkasta pilkkeitä, mutta suoran se hyppi hienona poikana kahdella virheellä ja sijoittui neljänneksi.

20121117-014623.jpg
Estehyppäävä stealth-soopeli… Toimintakuvien ottaminen Messukeskuksessa on varsin haasteellista.

Näyttelyssä olivat mukana soopelinuorison lisäksi Lambi ja Tuikku. Prinssillähän on ulkomuotoura ohi jo kahdestakin syystä, ensinnäkin sen pistemäärä ei nouse niin tummalla värillä mitenkään yli sen 94,5 pisteen jonka se on jo pari kertaa saanut. Ja toisekseen se kesäinen varvashaava jätti Prinssin etuvarpaan selkeästi vinoon. Kyseessä on kuitenkin vain kauneusvirhe, joka ei vaikuta liikkumiseen mitenkään.
Mutta Prinssin jalo suku edustaa sitten senkin edestä, vaikka Trinistä ei tiedäkään kuinka kauan. Neiti on meinaan väsännyt vähän leukapussin alkua. Hienosti olivat silti, 93 pistettä molemmille. Linus oli vastakkaisen sukupuolen paras, rodun paras meni saman kasvattajan nätille nuorelle soopelitytölle.

20121128-142707.jpg
Trini Thormod Sauen arvosteltavana

Tuikku oli rotunsa paras ainoana belgianjäniksenä. Pisteitä tuli muistaakseni 91,5, varma en tosin ole kun neiti otti ja purki reissaamisen aiheuttamaa keljutusta pistelemällä suurimman osan arvostelulomakkeesta poskeensa… ROP-ruusukkeenkin kanssa piti tehdä kaikki juhlaliikkeet ettei se syönyt sitäkin. On tyttö tullut isäänsä, samanlaisia mielenosoittajia molemmat.
Lambille oli kasvatettu villaa oikein urakalla, ja söpö pieni lammas se villoineen onkin. Tuntuu tosin että sen karvankasvu olisi ihan hiukan hidastunut iän myötä, vaikkei se vielä mikään muinaismuisto olekaan. Pörröisellä olemuksella irtosi muistaakseni 91 pistettä ja VSP.

20121128-143754.jpg
Lammas syynättiin oikein urakalla.

20121128-143812.jpg
Villan mittaaminen järkytti ja raskaasti, pet-näyttelyssä kun ei joudu moisia kauhuja kokemaan…

Tämä olikin meidän joukkueelta vuoden viimeinen ulkomuoto, ja viimeinen näyttely yleensä oli 17. päivä. Yhdet estekisat on vielä tänä vuonna, sitten on 2012 tapahtumat käyty. Omituinen ajatus, että on useampi vapaa viikonloppu, jopa peräkkäin…

Roskiksen riemuja

Miten paljon voi pieniä eläimiä koehtoa yksi roskaämpäri? Sieltä kun saa lähes päivittäin kalastella jotain yritteliästä sukeltajaa. Tänään sinne singahti Prinssi.

20121007-215630.jpg

Kyseinen roskis on Ikean 40 litran sinkkiämpäri, joten meidän kaikki puput mahtuvat sinne oikein mukavasti. Eikä edes haittaa yhtään vaikkei siellä olisikaan mitään, sitten kuuluu vaan whump kun kani tipahtaa jätesäkin pohjalle. Linus on tässä asiassa sankari numero 1, mutta järjestään niin nopea ettei se jää kiinni. Tuikusta kyllä löytyy otos, kun se oli innolla auttelemassa oman häkkinsä siivoamisessa.

20121007-220544.jpg

Heinäkuun kisat

Heinäkuussa tuli oltua kokonaisissa kolmissa kisoissa, mikä on meidän normaaliin aikatauluun verrattuna hämmentävän vähän. Oliskohan sitä ollut vahingossa pari viikonloppua vapaatakin? Ei yleensä ole…
Joka tapauksessa kotikisoissahan käydään aina. Turussa oli 11. päivä söpöt pikkukisat, kaksi luokkaa. Pupuja oli kuitenkin viitisenkymmentä, ja säätkin suosivat. Meillä on mennyt paremminkin, mutta oikeastaan olin ihan tyytyväinen.

Helppo suora:
7. GG-11 Lonlys Lampo 0 / 0:21:00
12. Linus 1 / 0:31:22
15. Trinity 2 / 0:39:84
17. Sylvesteri 4 / 0:40:47

Silppu nyt tietty veti paikkoja matalaksi tapansa mukaan, mutta muuten meni kivasti. Trini alkaa ihan selvästi kehittyä, ja pahimmat kiukuttelutkin ovat jääneet. Linus nappasi jopa ensimmäisen klassauspisteensä! Se ottaa enonsa kiinni tätä vauhtia.
Lampun hypytti taas Tuikun kasvattaja, ja meinasin lentää pyrstölleni kun näin mitä vanha ukko teki! Puhtaan radan! Olin herraan kyllä hyvin, hyvin tyytväinen. Harmi vaan, että se oli seitsemäntenä juuri ensimmäinen ei-sijoittunut…
Hyppykuvia ei tainnut tulla tälläkään kerralla otettua, pitää tosin tarkistaa mitä oikeasta kamerasta löytyy.

20120815-170022.jpg
Trini Pitkänokka tutustuu Lampun vesipulloon. Se on kyllä perinyt mummonsa päänmuodon!

20120815-170221.jpg
Linus lounastaa. Kumma juttu, että siitä saa kisoissa vain syöntikuvia, kun ottaa huomioon miten huono se on normaalisti syömään… Ilmeisesti sekin on joku soopelijuttu. Prinssi on ollut nuorempana tosi nirso, vaikka se on mennyt kyllä iän myötä erittäin hyvin ohi ja ilmenee nykyisin lähinnä pari päivää pitkien reissujen jälkeen. Trinikin on aikamoinen nirsoilija, vaikka onkin kumma että se on silti vähän pullukka.

20120815-171144.jpg
Töpis oli Trinillä boksiseurana ja katselemassa maisemia. Se on sellainen elosalama, että siitä ei juuri tämän kummempia kuvia saanut…

Keskivaikealla suoralla oli kaksi hyppijää. Prinssi nousi keskivaikeaan suoraan keskellä viime talvea, joten sen kanssa ei ole paljoa hypitty näin korkeita… Ja tuloskin oli sen mukainen. Korkeuden puolesta menee ihan hyvin, mutta pitkien esteiden suhteen Prinssin itsetunto kaipaa vielä vähän boostausta. Wolperin kanssa käytiinkin lähinnä huvin vuoksi hyppimässä, ja oltiin sujuvasti viimeisiä!

19. For Your Eyes Only 4 / 0:41:97
24. Grosskopf 5 / 1:41:00

20120815-173058.jpg
Prinssistäkin on taas vaan syöntikuvia. Pistää vaan vähän omituiseen valoon mun puheet soopelien nirsoudesta…

20120815-173522.jpg
Tässä kuvassa se ei sentään syö, vaan hengaa Harryn kanssa.

Seuraavat kisat olivat Askolan näyttelyn yhteydessä. Prinssi oli tässä välissä kotona varvas kipeänä, joten kisaamassa olivat vain soopelinuoret. Eikä kyllä mennyt yhtään niin kuin piti… Kisat ilmeisesti yleisesti ottaen sujuivat oikein hyvin, vaikken ulkona kauheasti ehtinytkään olemaan. Aika meni lähinnä näyttelypuolella, josta toisella kertaa lisää. Luokkana oli helppo mutka, joka ei tunnu ainakaan vielä olevan yhtään meidän sopuloiden alaa. Kumpaakin kiinnosti lähinnä ihan väärään suuntaan haahuilu…

23.Linus / 4 / 2;15:34
29.Trinity / 6 / 2;03:78

Kyllä niistä estepuput vielä tulee, vaikka (multa) henki menis.

20120815-174445.jpg
Trini angervopuskassa viilentymässä.

20120815-174531.jpg
Röhnöttää siinä kuin olisi isonkin urakan tehnyt…

20120815-174619.jpg
Miten tästä Linuksesta on taas vaan syöntikuvia?!

28. päivä oli Turussa taas vähän isommat kisat. Kaikkien luokkien kisoja ei tainnut juuri olla edes viime vuonna? Meikäläisiä loikki vain yhdessä luokassa, kun Wolper saa vielä kisata helppoa mutkaa ja Prinssi oli vieläkin varvasta potemassa. Päästiin kerrankin vähällä! Pitkään siellä tuli silti roikuttua, kun kani-ihmisiä on aina mukava nähdä. Näitä hyppyasioita tosin olisi ehkä syytä treenata lisää? Meinaan nytkään ei mennyt erityisen hyvin.

10. Grosskopf 1 / 1:00:25
22. GG-11 Lonlys Lampo 3 / 1:26:37
25. Linus 3 / 2:01:97
27. Sylvesteri 5 / 1:15:34
29. Trinity 6 / 1:19:37
30. Rocky Road 6 / 2:39:69

Wolper sentään edusti ihan tyylillä ja sai mutkasta klassauspisteen, olisiko ollut jopa ensimmäisensä? Ja Töpis oli kokonaan ekoissa kisoissaan harjoittelematta yhtään, joten sellaisenaan meni kyllä huippuhyvin! Fiksu tyttö alkoi selkeästi jo hoksata että mistä tässä hommassa oli kyse. Kyllä siitä tykki tulee!

20120815-181004.jpg

20120815-181022.jpg
Lamppu hyppi letkeästi, joskin vähän tiputellen.

20120815-181206.jpg
Rusakon pussipöksyt!

20120815-181250.jpg

20120815-181347.jpg
Trini ei kyllä hypännyt ollenkaan näin hienosti kuin kuvat antavat ymmärtää…

20120815-181440.jpg

20120815-181447.jpg
Linuksestakin on välillä toimintakuvia!

20120815-181542.jpg
Tuikku Tuholainen oli kisaturistina. Sillä on päällä samat valjaat, jotka ostettiin aikanaan Wolperille ennen kuin koko kanista oli mitään tietoa, ja jotka ovat toimineet vauvavaljaina kaikille meidän pienille.

20120815-181814.jpg
Oli myös sukukokous! Paikalla olivat Tuikun siskot Rita ja Sira. Ja myös Tuikun äiti Blaxtorps Diana, mutta siitä ei tullut kuvaa. Tämä on paras kuva joka tyttösistä saatiin…

20120815-182035.jpg
…koska meininki oli lähinnä tällaista. Isin tyttöjä, hyvässä ja pahassa…

Lähitulevaisuudessa odotettavissa juttuja sekä muista kisoista että kesän näyttelyistä!

Prinssi sairastaa ihan urakalla

Edellispäivänä iski sitten Prinssi-paralle varpaan kipuilun lisäksi suolitukos. Epäilen aiheuttajaksi yhdistelmää antibioottikuurista ja tässä pari viikkoa jatkuneesta aivan hillittömästä karvanlähdöstä. Keskiviikkoillalla poika oli vaisu ja edes herkkuruoka basilika ei maistunut, joten tarjottiin ensiavuksi muutama ruiskullinen ananasmehua ja odoteltiin aamuun. Aamusella odotti häkissä ihan yhtä vaisu ja mitään syömätön Prinssi, joten ei siinä sitten muuta kuin pari millilitraa parafiiniöljyä ensiavuksi ja soittelemaan lähiseudun eläinlääkäreitä paniikissa läpi. Kumma juttu muuten kun mistään ei saa eläinlääkäriä puhelimen päähän ennen aamuyhdeksää! Ihana luottolääkärimme Katja toki vastasi, mutta sattui olemaan toisella paikkakunnalla. Ihan kaikille mahdollisille ei varmaan silti tullut soitettua, koska myönnän olevani vähän skeptinen sen suhteen, että missä kaikkialla osataan kaneja ja erityisesti niiden ruuansulatusvaivoja hoitaa. Pienlemmikkiosaaminen on Suomessa toki viime aikoina kehittynyt, mutta erityistä kaniosaamista saa välillä hakemalla hakea, kun kani on kuitenkin sen verran erikoislaatuinen eläin.
Lääkärillistä interventiota ei tosin tällä kertaa tarvittukaan, vaan tukos aukesi parafiiniöljyn avustuksella sopivasti just vähän yhdeksän jälkeen ja ruoka alkoi taas maistua. Melkoiset helminauhapapanat käräyttivät, että karvaahan siellä oli ollut tukkeena. Käytiin vielä iltapäivällä esteharjoituksissa liikuttelemassa pupupoikaa, ja käpälä nousi ja ruoho maistui jo entiseen tahtiin. Illalla ja aamulla upposi ruokakin kuin ennen vanhaan, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä.

20120803-120025.jpg
Paheksuntakin sujui treeneissä vanhaan malliin.

Kyllä sitä tällaisina hetkinä aina väkisin miettii, että kuinka paljon pitää ihmistä päästä viirata että suostuu ihan vapaaehtoisesti ottamaan niskoilleen tällaisen määrän huolta ja stressiä. Ja taas toisaalta kun näkee pupun pomppivan iloisena ja terveenä häkin ovelle vastaan, niin kyllähän se taas muistuu mieleen että miksi.